Sieluun sattuu

On asioita, jotka pystyy korjaamaan
On asioita, joita ei pysty korjaamaan
Mä mokasin, vajosin synkkyyteen
Ja rikoin kaiken
Nyt sydän on palasina, sieluun sattuu
Ei tätä pysty korjaamaan

On vaikea ymmärtää
Miten paljon toista rakastaa
Ennen kuin sen menettää

Mä olen kokenut sen liian usein
Ja aina hiljalleen selviytynyt
Nyt en tiedä selviänkö
Haluanko selvitä
Merkitsit enemmän kuin kukaan muu

Nyt ymmärrän sen
Odotin liikaa
Vaadin liikaa
Loin sulle paineita

Sä halusit rakastaa
Sä halusit auttaa
Mä en osannut ottaa sitä vastaan
Ainakaan oikealla tavalla

Ja nyt sielu on palasina
Pieninä sirpaleina 

Kuka korjaa palaset

 Kun kaaduin, ja hajosin palasiksi
Sä tulit ja ojensit kätesi
Autoit mut ylös, pyyhit kyyneleet
Aloit varovasti kokoamaan palasista ehjää
Käytit rakkauttasi korjataksesi mun särkynyttä sisintäni
Uskalsin luottaa, uskalsin rakastaa
En kuitenkaan osannut arvostaa sua tarpeeksi
Sulkeuduin, vajosin synkkyyksiin

Nyt olen taas rikki
Entistä pienemmiksi palasiksi särkynyt
Kuka nyt auttaa mut ylös?
Kuka kuivaa kyyneleet, sanoo kaiken järjestyvän?
Kasaa mut taas ehjäksi

Vaikka sydän on rikki, ei rakkaus katoa niin nopeasti
Vasta nyt ymmärrän sen
Kuinka paljon sä paransit mun elämää
Kuinka paljon sä mulle oikeasti merkitsetkään
Kuinka paljon mä sua oikeasti rakastankaan

Mutta nyt on myöhäistä
Mä hajotin kaiken
Sain sulle pahan olon
Sä teit parhaaksi katsomasi ratkaisun
Enkä voi tätä enää korjata

Siksi pyydän
Anna anteeksi

Enemmän kuin ansaitsen

Sainko enemmän kuin ansaitsenkaan

Kun sinuun tutustuin

Mä voinko tätä saadakaan

Vai turhaanko suhun ihastuin

Ei ketään voi omistaa

Mut tahdon sua rakastaa

Tahdon kanssas onnen kokea

Ja rakkauden huumaa potea

Pelkään sut jo menettäväni

Vaik vierelläni viel oot

Tää onko hidasta kuolemaa

Meidän orastavan rakkauden

En kaipaa kuuta taivaalta

Vain palan rakkautta

Jaetut arjen ilot, surut

Vai ansaitsenko sitä lainkaan

Onko tää vain hetken huumaa

Enemmän kuin ansaitsenkaan

Onko tää vain rautaa kuumaa

Jota takoa koetan turhaan

Yön äänet

Kuuntelen näitä

Öisiä ääniä

Aivan yksin

Pelottaa

Ahdistaa

En tiedä mitä tehdä

Pitäisi nukkua

Vaan äänet estävät

Niitä liikaa on

Ne mua valvottaa

Olisinpa siellä

Sinun lähelläsi

Turvallisessa sylissäsi

Unelma

Kerran uskoin unelmaan

Sut vielä löytäisin

Kun aika ois oikea

Kohtais tiemme jossakin

Vielä uskon unelmaan

Sut vihdoin löysin

On unelmani kasvaneet

Kanssas jakaa tahdon ne

On elämä tää mutkikasta

Kanssas tahdon jakaa sen

Ei helppoa tule olemaan

Mut tarviiko sen ollakaan?

Kunhan toisistamme tahdomme

Huolta nyt vain pitää

Arjen jakaa

Sen ilot, surut kokea