Must tuntuu et meijän pitää kasvaa erilleen,
et voidaan taas löytää toisemme.
Tutustua uusiin ihmisiin,
unohtaa että toinen on olemassa.
Ehkä me vielä joskus kohdataan toisemme,
mut nyt ei vaan oo välit kunnos.
Sä et tyttö tiedä.
mitä kaikkee sä mulle merkitset,
mut sä oot oikeesti mulle ihan helkutin tärkee ystävä.
Mä yhen ystävän menetin ja löysin,
toivon et sut voisin viel löytää.
Mut nyt on ehk aika sanoo hyvästi.
Ehk me viel joskus voidaa olla frendei.
Mul tulee sua ikävä,
mä tiiän sen.
Mut nyt mun on vaan pakko tehä näin.
En haluis sust irti päästää,
mut tiiän et niin on parempi.
Sä löydät muitaki ystävii,
oot vaan rohkee.
Meijän ystävyys kesti kauan,
ehk se oli meille liikaa.
Mä haluun sut viel tuntee,
mut oon huomannu,
etten sua enää tunne niinku ennen.
Mä kaipaan sun nauruas,
sun ilosta hymyäs,
sun koko olemusta.
Mut nyt on vaan pakko sanoo hyvästi,
ja lähtee eriteille.
Kai me viel voidaa kohdata,
toivottavasti se aika tulee.
Mä haluun sun lähelles,
tuntee sun läsnäolos.
Haluun ettet sä poistu mun luot.
Ennen olin sitä mielt,
et vaik mitä tapahtuis,
tää ystävyys tulis kestää.
Enää en aattele nii,
sä petit mun luottamuksen kahesti.
Mä annoin anteeks.
Enää mä en voi anteeks antaa.
Mä en haluu nähä sun kärsivän,
mut en osaa sua auttaakaan.
Siks mä sanon sulle nyt hyvästi,
toivottavasti viel joskus toisemme löydetää.
Mä en tiiä mitä sä tyttö tunnet.
Mä en tiiä mitä sä haluut.
Sanot ettei sul oo mitää,
mut oikeesti et vaa nää,
mitä kaikkee sul on.
