Kaikuu yössä ääni askelten
Ne pois luotani johdattaa
Jään yksin tähän pimeyteen
Sun toivon palaavan
Katson hiljaa varjoihin
Toivon näkeväni sen
Valon pilkahduksen
Kun palaat takaisin
Odotan kuulevani äänen sen
Kun avain lukossa kääntyy
Hiljaa huokaisen
Et ehkä luokseni palaakaan
Tällaista runon tynkää tuli tuossa joulukuun lopulla väsäiltyä töissä aluille ja nyt sitten tuli inspiraatiota kirjoittaa se loppuun. Kun runo sai alkunsa oli Janne Sulkavalla ja itse olin kotosalla, olimme vähän riidelleet ja siten sitten sai tämä runo alkunsa.
