Eron hetki

Kerran uskoin unelmaan

Nyt siitä luovun itkien

En sua takaisin mä saa

Sä mennyt olet vain

Katson hiljaa vaieten

Kun pois nyt kävelet

Et käänny takaisin

Jään sua mä kaipaamaan

Lasken katseen alaspäin

Valuu kyynel poskellain

On enää muistot mulla vain

Niitä voin vain varjella

En ehkä koskaan hyväksy

Että kaikki meni näin

Olen sen jo huomannut

Sua liikaa kaipaan vain

Siis pyydän anteeksi

Sen hiljaa kuiskaten

Lausun tuulelle

Sen tuuli sulle tuo

Kielletty hedelmä & Rakkaalleni

Kielletty hedelmä

Oot mun auringon valo

Hento kosketus tuulen

Kuu ja tähdet yötaivaan

Olet kaste aamun

Ropina sateen

Aivan kuin huumetta

Muistan aina sen

Kosketuksesi lämpöisen

Joka nyt kielletty on

Sä olet mulle huumetta

Kuin kielletty hedelmä

Jota aina haluan

-----------------------------

Rakkaalleni

Olet vain kuiskaus tuulen

Hento kosketus lumihiutaleen

Oma kuurankukkani

Kallein maailmassain

Olet tuike tähtitaivaan

Valo auringon ja kuun

Pieni päivänpaisteeni

Rakkauteni suurin

Hiljaisuus

Kaikuu yössä ääni askelten

Ne pois luotani johdattaa

Jään yksin tähän pimeyteen

Sun toivon palaavan

Katson hiljaa varjoihin

Toivon näkeväni sen

Valon pilkahduksen

Kun palaat takaisin

Odotan kuulevani äänen sen

Kun avain lukossa kääntyy

Hiljaa huokaisen

Et ehkä luokseni palaakaan

Tällaista runon tynkää tuli tuossa joulukuun lopulla väsäiltyä töissä aluille ja nyt sitten tuli inspiraatiota kirjoittaa se loppuun. Kun runo sai alkunsa oli Janne Sulkavalla ja itse olin kotosalla, olimme vähän riidelleet ja siten sitten sai tämä runo alkunsa.